Muutaman tunnin tutkimisen ja yöpaikkojen varaamisen jälkeen reitti oli muotoutunut: ajettaisiin keskiviikkona Dundalkista Pohjois-Irlantiin Giants Causewaylle, jossa yövyttäisiin hostellissa yksi yö. Sieltä ajettaisiin päiväksi Belfastiin, josta tultaisiin nukkumaan kotiin Dundalkiin, koska Belfastista ajaa vain noin tunnin meidän kämpille (opiskelijat säästää!:D). Perjantaina jatkettaisiin roadtrippiä ajamalla Galwayhin, jossa yövyttäisiin Bed & Breakfastissa. Launtai-aamuna suunnattaisiin Galwaysta Limerickiin ja sieltä Dublinin kautta kotiin.
Dundalkista Giants Causewaylle ajeli n 2,5 tuntia. Toisen autolla ajamisessa on ihan parasta se, että voitiin valita ihan minkälainen reitti tahansa. Upeita maisemia haettaessa valittiin Causeway coastal route, mikä kipuaa pitkin Pohjois-Irlannin länsi rannikkoa kohti Pohjois-Irlannin pohjoisinta osaa.
Saavuttiin aamupäivällä Giants Causewaylle ja ilma oli mitä loistavin! Aurinko paistoi ja taivas oli melkein pilvetön. Viikon Irkuissa jo asustaneena voin sanoa että tälläinen sää täällä on varsinainen harvinaisuus. Voi olla, että maahiset oli nyt meidän puolella!
Itse nähtävyyteen piti maksaa 9 punnan (Pohjois-Irlanti kuuluu Britteihin:D) pääsymaksu. Pääsymaksulla ylläpidetään Causewayta mikä mun mielestä on hyvä asia. Giants Causewayhan siis muodostuu n. 40 000:sta basaattipylväästä. Pylväät ovat muodostuneet 50-60 miljoonaa vuotta sitten tulivuoren purkauksesta ja sen laavasta. Omituisinta on kuitenkin se, että pylväät ovat kuusikuution muotoisia. Paikkaa ei voi uskoa oikeasti todeksi, jos ei itse saa kivillä kävellä. Giants Causeway on myös Unescon perintökohde, jota käy vuosittain noin puoli miljoona ihmistä katsomassa. Tuollainen määrä ihmisiä tekee Giants Causewaysta myös Pohjois-Irlannin suosituimman turistinähtävyyden.
Patikointia Giants Causewaylla riitti n. 8-9 kilometrin verran mutkittelevaa ja kapeaa polkua. Joskus noustiin jopa melkein pystysuoraa ylöspäin. Mun kämppikset ovat kunnon eräjormia ja rakastavat kaikenlaista patikointia ja kävelyä luonnossa. Mulle patikointi on aika tuntematon asia, joten olin tässä tilanteessa mukavuusalueeni ulkopuolella. Tosin patikointi Causewaylla yllätti minut positiivisesti ja olin erittäin iloinen tästä uudesta kokemuksesta. Koska oikeasti kukaan pääsemään kiipeämään noin upeisiin maisemiin?
Giants Causewaylta jatkettiin matkaa Coastal routella kohti Game of Thrones rantaa. Mun toinen saksalainen kämppis jakaa mun kanssa innostuksen tätä sarjaa kohtaan ja oli tehnyt taustatutkimusta kuvauspaikoista. Ranta oli suhteellisen lähellä Causewayta, joten päätettiin tsekata se. Rannalle sai ihan loppuun asti ajaa autolla ja parkkeerattiinkin suhteellisen lähelle rantaviivaa. Auringon taas kerran paistaessa lähdettiin kävelemään pitkin rantaa etsimään simpukoita, joita löytyikin itseasiassa muutama. Vesi tosin oli vain noin 14-15 asteen paikkeilla, jota tuuli hieman vielä kylmensi.
Rannalta ajettiin kamat hostellille, josta päätettiin lähteä syömään johonkin satamassa sijaitsevista kahviloista. Löydettiinkin yksi paikka, mistä sai ihan törkeän hyvää ruokaa. Parasta illallisessa oli kuitenkin ravintolan jälkiruokatiski, josta helposti saatiin valittua neljä jälkkäri-annosta. Taktiikkana meillä jälkkärien syömisessä se, että jokainen otti nenän edessään olevasta annoksesta pari lusikallista, jonka jälkeen huudettiin switch, jolloin lautaset kiersivät myötäpäivää. Yritettiin vielä myöhemmin sulattaa ähkyä kävelyllä satamassa, jossa laivojen ja rakennusten valot loivat tunnelmaa.
Ensimmäisen ja vielä niin loistavan roadtrip-päivän jälkeen jokainen meidän porukasta kömpi oman peittonsa alle hostellissa varsin tyytyväisenä. Voin sanoa, että nukutti muuten hyvin! Roadtrip jatkuu seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti