Everything is A-OK, because I’m strong as an O-A-K

Perjantai lähti käyntiin sillä, että mulla oli vapaapäivä, kuinka mahtavaa! Mulla oli suunnitelma nukkua pitkään, mutta rytmit täällä on vielä vähän sekaisin, niin heräsin jo ennen yhdeksää muiden lähtiessä kouluun. Aamupäivän vietin pyykkituvassa, koska perjantaisin siellä ei ole yleensä ketään. Täällä kun on vain pari konetta melkein 30 asuntoa kohti.

Oltiin kämppiksien ja yhden meidän kaverin kanssa suunniteltu pizza ja viini-iltaa jollekkin viikonlopulle ja tänään sitten päätettiin toteuttaa se. Illemmalla tehtiin rundi kauppaan ja ostettiin tarvikkeet pizzan tekoa varten. Halvan viinin hinta täällä huitelee jossain kolmen ja viiden euron hujakoilla, jota kaupassa ihmettelin suuren ääneen. Mun saksalaisten kämppiksien mielestä ihan normaalia ja niitä nauratti mun ihmettely. Note to self: älä koskaan keskustele alkoholin hinnasta saksalaisten kanssa. Ne nimittäin aina voittaa halvemmalla hinnalla. Ilta oli aivan loistava, kuvan pizza tosin pääsi vähän reunoilta kärvähtämään, mutta hyvää oli silti! Pääsin nukkumaan vasta joskus yhden jälkeen. Seuraavana aamuna herätys oli jo kuudelta, koska bussi Dubliniin lähti jo kahdeksan jälkeen.

Dubliniin saavuttiin joskus ennen kymmentä. Ilma oli hurjan tuulinen ja sateinen, eikä tuulen takia sateenvarjosta ollut kovinkaan paljon hyötyä, jos et sitä halua putkena käyttää. Suunnattiin ensimmäisenä meidän hotellille viemään kamoja. Hotellin jälkeen lähdettiin koluamaan Dublinin ostoskeskuksia, joita löytyy vieri vierestä yllättävän monta. Muutaman tunnin ja muutaman ostoskassin jälkeen päätettiin suunnata hotellille saaliin vientiin ja vaatteiden vaihtoon, koska Dublinin pääohjelma alkaisi muutaman tunnin kuluttua.

Keikkapaikkana toimi The Academy ihan Dublinin keskustassa. Academy on ideaali paikka hieman pienemmille klubikeikoille. Ennen keikkaa päätettiin nälkäisinä käydä syömässä viereisellä kadulla olevassa aasialaisessa. Oli muuten ihan törkeän hyvää nuudelia kanan, katkarapujen ja mustekalan kanssa! Sulateltiin ruokaa yksien asahien verran ja lähdettiin takasin keikkapaikalle.

Keikka oli MAHTAVA. George Watsky on mun lempiartisti ollut jo muutaman vuoden ja tämä oli toinen kerta, kun pääsin hänen keikalle. Ennen Watskya oli pari lämppäriä, jotka olivat myös hyviä. Yllätyksenä Watsky aloitti keikan paria kymmentä minuuttia aikaisemmin, joka on hyvin harvinaista kenenkään artistin livekeikoilla. Esiintymisenergia ja loistavat biisit saivat kaikki pomppimaan ja laulamaan mukana. Koska uudestaan?

Keikan jälkeen suunnattiin ihan kaikkemme antaneena hotellille ja melkein suoraan nukkumaan. Aamulla herätessämme ilma oli ihanan aurinkoinen ja aamupalan jälkeen lähdettin taas kiertämään Dublinin keskustaa. Vierailtiin muutamalla ostarilla ja kauppakadulla. Disney storesta löysin mulle myös miehen matkaan. Harmi, että Captain America ei mahtunut mun kassiin mukaan.

Ennen lähtöä Dublinista ajateltiin kokeilla onneamme Trinity Collegen kanssa. Yleensä paikka on täynnä turisteja ja jono sisälle voi olla jopa muutaman sadan metriin mittainen. Satuttiin kuitenkin paikalle nyt hyvään aikaan ja jonotettiin sisälle noin kymmenisen minuuttia. Book of Kells ja kirjasto olivat niin upeita! Mieluusti olisin vaihtanut Dundalkin koulun Trinity Collegeen samalla sekunnilla. Onneksi tuo kerta ei ollut varmaan mulle viimeinen kerta kirjastossa. Vink vink mun luokse vierailemaan tulevat.

Kotimatka bussilla ei mennyt ihan niin kuin piti. Bussi nimittäin laakesi keskelle moottoritietä juuri Dublinin ulkopuolelle. Siellä sitten odoteltiin yli tunnin verran korvaavaa bussia. Kotiin päästiin melken kaksi tuntia myöhemmin kuin olisi ollut tarkoitus. Kuitenkin päällimmäisenä reissusta jäi käteen mahtava fiilis, upea keikka ja ihana Dublin. Lisää tällaisia reissuja kiitos!

First week of school

Ensimmäinen varsinainen kouluviikko on nyt taputeltu! Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu meidän kampukselta. Kuvilla eroa päivä, joista näkee, että sää vaihtelee täällä aika usein. Meille on kyllä sanottu koululla, että säähän kyllä tottuu, mutta saa nähdä. Tosin ensimmäisellä viikolla ei satanut kuin kolmena päivänä vettä, mikä on kuulemma hyvä asia, Sateenvarjo on siis täällä yksi laukun perusvarusteista:D Kolmas kuva on muuten mun on-campus asuntolasta!

Kouluni on Dundalk Institute of Technology ja olen täällä erasmus vaihto-oppilaana. Erasmus-oppilaita meitä on täällä noin 70-80 ja jakaudumme business-, hospitality, computing-, engineering- ja science-koulutusaloihin. Oppilaita koko koulussa on noin 5 000, joka ainakin kotikouluuni Kyamkiin verrattuna on aika paljon. DKIT onkin yksi itäisen Irlantin johtavista kouluista. Koska oppilaita on paljon, on jokaisella osastolla oma rakennus. Itse opiskelen liiketalouden kanssa päärakennuksessa. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin ihan samassa pihapiirissä, joten kilometrejä ei tarvitse kävellä. Esimerkiksi tietokoneihmisillä on Starbucks-kahvila rakennuksessaan, epäreilua! Meillä kun ei ole kuin normaali kahvila:D

Suoritan Irlannissa neljä kurssia: consumer psychology, active market research, human resources ja erasmus englanti. Jokaisesta kurssista saan viisi opintopistettä. Normaali määrä täällä erasmusoppilaille on kuusi kurssia. Miksi mulla on siis vähemmän? Olen suorittanut koko 210 opintopisteen tradenomi-koulutuksen Kyamkilla opinnäytetyötä myöten, joten periaatteessa voisin siis jo valmistua nyt. Tämän takia kaikki mitä täällä Irlannissa suoritan, on vain ekstraa normaalin tutkintoni päälle.

Luennot Irlantilaiseen tapaan kestävät yleensä tunnin verran. Tunnin jälkeen yleensä vaihdetaan seuraavalle kurssille, harvoin jatketaan saman kurssin parissa. Opettajat tulevat yleensä hieman myöhässä luennoille, joka täällä normaalia. Opettajat pitävät myös tarkkaa listaa henkilöistä, jotka luennoilla käyvät. Läsnäolo on täällä tärkeää. Mulla on myös aika paljon hyppytunteja täällä. Joskus niitä on yksi, pahimpana päivänä viisi. Onneksi koti on kuitenkin koulusta noin 7 minuutin kävelymatkan päässä, joten kerkeän pidemmillä tauoilla käymään kotona tai sitten kaupungissa. Keskipäivän hypärit ovat myös hyvää aikaa ruokikselle. Suurimalla osalla oppilaista täällä on omat eväät mukana, koska ruoka koulun ravintolassa maksaa noin 7-8 euroa, joka ainakin Kyamkin 2,60 euron lounaaseen verrattuna on super kallis! Koululla on myös kahviloita, joista saa toastia, ranskalaisia tai muuta ei niin terveellistä hieman halvempaan hintaan. Ainakin mun mielestä omat eväät tulevat vähän halvemmaksi ja eväistä riippuen terveellisemmäksi.

Meillä on hirveän hyvä porukka täällä kasassa, joten koulupäivät menevät yleensä tosi nopeasti ja hauskasti. Kaikki kurssinikin ovat suhteellisen mielenkiintoisia human resourcea lukuun ottamatta. Siinä meidän opettaja lukee kaikki suoraan powerpointista, joka tekee tunneista erittäin kuivia! Onneksi muilla kursseilla on parempia opettajia.

Arkipäivät täällä menee yleensä koulun parissa. Koulun jälkeen kaikki vetäytyvät koteihinsa, mutta ollaan me koulujutuilta keretty tekemään muutakin. Käytiin esimerkiksi viime torstaina leffassa katsomassa Bridget Jones! Täältä saa muuten leffateattereista ihan mahtavan makuista sweet popcornia, vinkki Suomeen? Lauantaina aamusta suunnitelmana oli Dublin, mutta siitä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin siis!

The mother of roadtrips part 4

Viimeinen roadtrip aamu lähti käyntiin hyvin hitaasti. Annettiin itsellemme lupa nukkua muutama tunti pidempään, koska viimeiselle päivälle emme olleet aikataulua laatineet. Bed & Breakfastissa aamupalana olisi ollut tarjolla pikapuuroa ja muroja, joten päätettiin laittaa kamat kasaan ja suunnata aamupalalle kahvilaan Galwayn keskustaan. Aamupala Grind-kahvilassa oli loistava. Olin positiivisesti yllättynyt, kun toastia tilatessani en saanutkaan vaaleaa pullamössö-leipää, vaan eteemme tuotiin ruis/moniviljatoastit. Muiden juodessa kahvia, mun oli pakko tilata itselleni earl greytä, joka tuli pöytään söpössä pienessä teekannussa, josta sai itse annostella. Voisiko näin syödä joka aamu?

Galwaysta Limerickiin ajaa vain noin tunnin verran. Suunnitelmia meillä ei Limerickille ollut, joten päätimme vain kierrellä keskustaa ja tutkia paikkoja. Limerick tituleerataan yleensä opiskelijakaupungiksi, koska siellä sijaitsee suuri yliopisto. Kaupunkin keskustakin oli huomattavasti isompi, kuin esimerkiksi Dundalkin. Oikeastaan Dundalkia ei voi verrata mihinkään muuhuin irkkukaupunkeihin, koska se on niiiiiin pieni. Ei sillä, että en pitäisi pienistä kaupungeista. Limerick oli siis mukavaa vaihtelua Dundalkin pieniin kuvioihin.

Lauantaisin joka puolella Irlannissa järjestetään paljon erilaisia toreja ja niissä tapahtumia, joissa myydään kaikkea tuoreista hedelmistä ja vihanneksista vinyyleihin ja vanhoista auton renkaista tehtyihin koreihin. Käytiin tutustumassa Limerickin Milk Markettiin, jonka nimi juontaa peränsä ennen vanhaan siellä kaupatusta vasta lypsetystä maidosta. Lauantai torit ovat mielestäni sitä todellista irlantilaista kulttuuriin tutustumista. Toreilla käyvät ihan kaiken ikäiset ihmiset ja usein irlantilaisilla perheillä on tapana lähteä lauantaina torille koko perheen voimin viettämään aikaa. Limerickin torilla oli loistava fiilis ja aika siellä meni niin nopeasti, että muutaman tunnin päästä huomattiin, että olisi aika jatkaa matkaa, että kerettäisiin Dubliniin Ikeaan ennen sen sulkamista. Joo luitte oikein, Ikeaan täällä Irlannissa:D

Matkalla takaisin autolle näimme vielä vilauksen King John's Castlesta ja upeasta seinämaalauksesta. Voisiko joku maalata munkin seinään tuollaisen? Täällä kämpillä kun seinät on vaan valkoiset, koska meillä on no policy seiniin koskemiseen. Ei julisteita, kuvia tai tauluja. Linnasta vielä sen verran, että sen vieressä virtaa joki, joka on surullisen kuuluisa siitä, että ihmiset ovat monien vuosien aikana hypänneet siitä itsemurha tarkoituksessa jokeen. Sillalla olikin paljon kukkia ja kynttilöitä siellä kuoleiden ihmisten muistoksi.

Limerickistä ajettiin kolmisen tuntia Dubliniin. Päätettiin kämppiksien kanssa jo alkuviikosta, että on pakko vierailla Dublinin Ikeassa, koska kämpiltä löytyy vain muutama haarukka, muki ja lautanen. Dublinin Ikea oli aivan törkeän iso! Oli myös vähän sellainen fiilis, että ihan kuin kotiin olisi mennyt:D Käytiin ensimmäisenä haukkaamassa perinteiset lihapullat ennen varsinaista shoppailua. Huonekalukierros jätettiin tällä kertaa pois ohjelmasta, koska mulla ainakin on täällä sellainen periaate, että yritän pärjätä mahdollisimman vähällä tavaralla täällä. Ei oo mitään järkeä tuoda takaisin Suomeen jotain painavia kattiloita tai pannuja. Less is more eikö vaan?

Ikeasta ajettiin ihan rättiväsyneinä takaisin kotiin Dundalkiin. Kotiin päästyä purettiin tavarat ja käytiin nukkumaan. Sunnuntaina hengattiin kotona päivä ja mentiin illalla porukalla leffaan katsomaan Sausage party. 

Kokonaisuudessaan roadtrip oli aivan uskomaton kokemus. Neljään päivään mahtuu niin monta hienoa ja upeaa kaupunkia ja kohdetta! Oon myös hyvin kiitollinen siitä, että mulle on sattunut samaan kämppään ihan mahtavat kämppikset. Niiden kanssa kun on niin hauska ja helppo tehdä kaikkea kivaa. Cheers!

The mother of roadtrips part 3

Kolmannen roadtrip päivän kohteena oli Galway. Dundalkista Galwayhin ajaa noin kolmisen tuntia osittain moottoritietä, mutta joukossa oli myös niitä kuuluisia irlantilaisia kärripolkuja traktoreineen. Musta ei ole täällä kertaakaan autossa tai bussissa istuminen tuntunut tylsältä, joka on kyllä ihme! Suomessa on ehkä kaikki reitit tultu koluttua niin läpi, että autossa tai bussissa istumisesta on tullut rutiinia kotona. Täällä maisemat on vaan jotenkin niin uusia ja erilaisia, että tuo kolmenkin tunnin matka tuntui paljon vähemmältä, kuin mitä se oli.

Galwayhin päästyämme jätettiin laukut Bed & Breakfastiin kaupungin laidalle. Suunnitelmana oli kävellä sieltä kohti keskustaa maisemia ihaillen. Meidän roadtripille kahtena muuna päivänä oli sattunut ihan täydellinen sää, mutta Galwayssa jouduin avaamaan sateenvarjoni. Onneksi vettä ei kuitenkaan tullut kuin muutaman tunnin verran ja sen jälkeen sää muuttui taas perus irlantilaiseksi pilvien ja auringon sekoitukseksi.

Galwayn agendana oli pääasiassa tutustua kaupunkiin ja sen upeaan kulttuuriin. Satuttiin hyvänä päivänä paikalle, koska kaupungissa järjestettiin juuri samana perjantaina culture night, eli perinteiseen Galway tyyliin kaupungissa oli katuesityksiä, taidetta ja elävää musiikkia. Päivällä pyörittiin keskusta läpi, käytiin Galwayn county-museossa ja vierailtiin katedraalissa. Galwayn yleistunnelma on erittäin iloinen ja mukaansa tempaava. Kaupungissa käy myös paljon turisteja, joka huomattiin heti keskustaan päästyämme.

Päiväkiertelyn jälkeen suunnattiin pubiin istumaan. Kerran vielä meidän uskomattomasta tuurista: satuttiin vahingossa pubiin, jossa soitetaan perinteistä irlantilaista musiikkia yleensä viikonloppu iltaisin. Parissa tunnissa pubi oli kattoa myöten täynnä irlantilaisia ja kansanmusiikki alkoi soida. Ei voi väittää, että irlantilaiset eivät osaisi juhlia! Irlantilainen musiikki sai steppausta osaavat ihmiset tanssilattialle kilpailemaan taidoistaan. Lopulta myös muitakin oli tanssilattialla. Mulla ei ole varmaan ollut ikinä noin hauskaa tavallisessa pubissa! Meidän seuraan istui myös vanhempi irlantilainen herrasmies, joka kertoi tarinoita steppauksesta ja irlantilaisesta musiikista. Täällä voi aloittaa small talkin oikeastaan ihan kenen kanssa tahansa. Ainiin! Juotiinhan me myös muutamat Guinnessit:D

Roadtripin loppuosa seuraavassa postauksessa, see ya!

The mother of roadtrips part 2

Seuraavana aamulla haukattiin hostellissa nopeasti aamupalaa ja hypättiin auton kyytiin. Irkuissa ajellessa autolla on hyvin todennäköistä, että vastaan tulee näinkin upeita maisemia. Pysähdyttiin muutaman kerran vaan ihan huvin vuoksi, koska aikataulu antoi myöten. Ihan hullua ajatella, että tällaisiä paikkoja löytyy täältä!

Parin tunnin ajelun jälkeen saavuttiin Belfastiin. Belfastissa meillä oli ensimmäisenä listalla Titanic-museo. Titanic ja sen kaksi sisarusalusta ovat siis kaikki rakennettu Belfastissa. Titanic-museon ideana oli esitellä laivojen rakennusta ja kuinka se on vaikuttanut Belfastin ja koko Pohjois-Irlannin kehitykseen suuren teollisuuskasvun aikana.

Museo oli kokonaisuudessaan mahtava kokonaisuus. Päästiin tutustumaan laivojen rakennukseen, Titanicin sisustukseen, henkilöstöön ja reittiin, jonka se kerkesi kulkea ennen uppoamistaan. Kierroksen lopussa kerrottiin uppoamisesta selvinneistä henkilöistä, sankareista ja valitettavasti myös uhreista, joita uppoaminen vaati. Uhreja oli muisteltu todella lämpimästi ja heitä koskeva osuus oli mielestäni toteutettu hienosti. Museo ei siis mälläillyt todellakaan pelkästään uppoamisella. Rakentaminen ja teollisuus vallankumous olivat koko homman pääosassa. Huvittavaa oli kuitekin se, että museon giftshopissa myytiin Titanic-leffasta tuttuja "valtameren sydämiä". Jos joku miettii, niin en sellaista itselleni tällä kertaa ostanut. Mukaan tarttui kyllä törkeän hieno ja iso Titanic-teemuki.

Museon jälkeen lähdettiin katsomaan Belfastin keskustaa. Pakko sanoa, että Belfastin katutaide on ihan parasta! Satuttiin vahingossa sateenvarjokujalle, kun oltiin kävelemässä kohti keskustaa. Kujan jälkeen oli Belfastilaisten katutaiteilijoiden taidennäyte: pop-kulttuurin innoittama pieni aukio. Mua on aina taide kiinnostanut paljon, joten meillä oli niin hyvä säkä, että sattumalta päästiin katsomaan näin taidokasta katutaidetta. Rakastuin Belfastiin kyllä ihan täysin. Harmi, että meillä ei ollut kuin puoli päivää aikaa kierrellä siellä. Onneksi mulla on jo seuraava Belfastin matka varattu muutaman viikon päähän so no worries!

Donegall Squarella oli upeasti valaistu konserttitalo. Siellä oli vielä joku konsertti alkamassa, kun ihmiset valuivat sisään hienoissa iltapuvuissa. Harmi, että meillä ei ollut lippuja! Tosin ehkä lenkkarit jalassa ei tuonne varmaan olisi sisälle päässytkään. Konserttitalon vieressä oli vielä Titanicin uhrien kunniaksi tehty muistomerkki, johon oli kirjattu kaikkien uhrien nimet. Nimiä lukiessa huomattiin, että joukossa oli myös paljon suomalaisia siirtolaisia. Ihan kamalaa ajatella, mutta muistomerkki on mielestäni hyvä tapa kunnioittaa uhreja.

Belfastista lähdettiin myöhään illalla takaisin Dundalkiin. Belfastin ja Dundalkin välillä kun on vain noin tunnin ajomatka, joten ajatelttiin säästää rahaa hotellikuluissa ajamalla kotiin nukkumaan. Muut painuivat heti unten maille, mutta mulla oli vielä operaatio pyykinpesu jäljellä! Kuvassa olevat lakanat ei sitten ollut mun pyykkiä:D Aikaiseen aamulla jatkettiin roadtrippiä kohti Galwayta.