Selvittyäni kolmesta ensimmäisestä koulupäivästä syysloman jälkeen odotti torstaina jälleen reissu. Tällä kertaa suunnattiin ihanaan Skotlantiin. Isossa-Britanniassa olen vieraillut useampaan otteeseen, mutta vain Lontoossa ja sen lähistöllä. Dublinista saa törkeän halpoja lentoja britteihin, joten päätettiin hyödyntää mahdollisuutta ja varattiin neljän päivän reissu, jolla päästäisiin näkemään Skotlannin kaksi suurta kaupunkia, Edinburgh ja Glasgow.
Torstaina lentomme Edinburghin starttasi puolen päivän aikaan, joka on mun kaikista lentelyistä inhimillisin aika herätä. Yleensä suosin aamulentoja, koska ne on yleensä halvempia, mutta ne liian aikaiset aamuherätykset! Ryanair tarjosi meille iltapäivä-lennon hintaan 20e, ei paha!
Lento Dublinista Edinburghiin kesti alle tunnin, joten kauaa ei jouduttu koneessa istumaan. Lentokentältä otettiin bussi kohti keskustaa ja siitä rullattiin matkalaukkumme kohti varaamaamme Bed & Breakfastia, joka oli noin parin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä itse Edinburghin keskustasta. Kävely ei haitannut, koska matkalla sai katsella kaupungin vilinää ja upeaa arkkitehtuuria. Myös varaamme majoitus oli erittäin hyvä.
Illalla lähdettiin vielä keskustaan pyörimään. Shoppailu Edinburghissa pääasiassa hoituu Princes Streetillä, jota kutsutaan kaupungin pääkaduksi. Illalla katu vilisi täynnä paikallisia ja myös turistejakin ja kaupat pitivät ovensa auki myöhään iltaan asti. Vilkas ilta houkutteli kaupungille myös paljon katutaiteilijoita ja saatiinkin useampaan otteeseen kävellessämme kuunnella säkkipillien soittoa. Näytti muuten hurjan monimutkaiselta sen soittaminen!
Perjantaina herättiin aikaisin aamusta, koska tarkoituksena oli löytää keskustasta oikea bussi meidän perjantain ensimmäiselle vierailu kohteelle, eli Rosslyn Chapelille. Pienen etsinnän jälkeen oikea pysäkki löytyi, vaikka vähän jouduttiinkin sitä etsiä. Edinburghissa on muutama eri bussiyhtiö ja pysäkit ja linjat olivat meille yksinkertaisuuteen tottuneille suomalaisille liian vaikeasti merkitty tai ehkä olen vain tottunut Lontoon saumattomaan julkisen liikenteen systeemiin.
Viikonloppuna Skotlannissa muuten vietettiin Poppy Scotland-tapahtumaa. Poppy Scotland on järjestö, joka auttaa entisiä sotilaita ja armeijassa töissä olleita sopeutumaan normaaliin elämään niin rahallisesti kuin henkisestikin. Yllä oleva kuva on otettu Edinburghin keskustasta, jonne poppyilla eli unikoilla koristeltuja pieniä ristejä oli pystetty nurmikolle sodassa kaatuneiden skottilaisen muistoksi. Skotlantilaisille tämä tapahtuma on erittäin tärkeä ja se näkyi monessa paikassa reissumme aikana.
Bussi keskustasta Roslinin kylään kesti hieman alle tunnin. Itse matka henkilöautolla olisi kestänyt noin parisen kymmentä minuuttia, mutta ainut kylään menevä bussi pysähtyi lähemmäs kolmella kymmenellä pysäkillä ennen lopullista määränpäätä eli Rosslyn Chapelia.
Saatiin perjantaiksi aivan loistava ilma, joten kappelin tutkiskelu ulkopuoleltakin oli erittäin hauskaa. Kuvienkin ottaminen on mukavaa ilman sadetta ja sateenvarjoa, joista briteissä ja Irlannissa saa "nauttia" liiankin usein.
Ensimmäisen kerran kuullin Rosslyn Chapelista katsoessani Da Vinci-koodi elokuvan, joka on muokattu elokuväksi Dan Brownin saman nimisestä kirjasta. Elokuvassa ja kirjassa päähenkilö Robert Langdon ja tämän sidekick Sophie löytävät suuren salaisuuden jeesuksen jälkeläisistä kyseisestä kappelista. Elokuvan julkaisun jälkeen Kappelin kävijämäärät nousivat ja nykyisin se on erittäin suosittu matkakohde. Meidän onneksemme olimme liikkeellä ajoissa ja saimme katsella tiluksia rauhassa ilman hurjaa turistiryysistä.
Rosslyn Chapelia on alettu rakentaa vuonna 1446 ja sen rakentamisesta vastasi alunperin Orkneyn prinssi Sir William St Clair. Kappelia on rakennettu pikkuhiljaa 1800-luvun loppupuolelle saakka, jolloin siihen tehtiin viimeiset lisäykset. Tämän jälkeen sitä on vain restauroitu, koska kosteuden takia kappeli on ollut sulkemisuhan alla. Satuttiin kappelille juuri luennon aikaan ja Rosslyn Chapelinissa töissä oleva nainen piti meille puolen tunnin erittäin mielenkiintoisen esityksen kappelista ja sen salaisuuksista. Kappeli on siis täynnä erilaisia veistoksia, kaiverruksia ja patsaita eri aikakausilta. Kaikkia näitä ei olla edes vielä pystytty tulkitsemaan ja historioitsijat ovat erittäin kiinnostuneita kappelista vielä tänäkin päivänä. Kuvia sai otettua vain ulkopuolelta, koska sisällä olevan historian vuoksi sisäkuvaus oli kielletty. Vierailu kappelissa oli loistava ja odotukseni ylittyivät reilusti. Pitää varmaan tällä viikolla katsoa Da vinci-koodi ja fiilistellä paikkoja.
Kappelin jälkeen otettiin bussi kohti keskustaa ja seuraavana suunnitelmissa oli Edinburgh Castle. Linna sijaitsi Edinburghin korkeimmassa kohdassa ja oikeastaan koko kaupunki on pelkkää ylämäkeä! Oli kyllä pohkeet kovilla! Mietin itse edinburghilaisia miten ne esimerkiksi jaksaa pyöräillä niin hurjia ylämäkiä? Ei kyllä kovin montaa pyörää nähty.
Huipulle ja linnaan päästyämme meitä odotti upeat näkyvät ja loistava historia. Edinburghin linnassa ovat asuneet Skotlannin kuninkaalliset ja siellä nykyään säilytetään esimerkiksi Skotlannin kruunun jalokiviä, jotka näyttelystä päätellen ovat puolet ajastaan olleet kadoksissa. Linna on toiminut myös tukikohtana ja vankilana sodan aikana. Nykyään linna muistuttaa paikallisia ja myös turisteja Skotlannin tärkeästä sotilaallisesta roolista maailmalla ja tarjojaa upeita kulttuurielämyksiä siellä vieraileville. Linnassa on monta eri museota eri aikakausista ja teemoista. Siellä pääsee tutustumaan myös kuninkaallisten elämään ja kuinka he ovat Skotlantia hallinneet. Esimerkiksi nuorin Skotlannin kuningatar Maria ensimmäinen oli vain muutaman päivän ikäinen noustessaan valtaan.
Vierailu linnassa oli upea ja suosittelen paikkaa ja Edinburghia muutenkin kaikille. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja oli aivan mahtavaa päästä läheltä katsomaan niin hyvin säilyneitä rakennuksia ja tutustumaan keskiaikaiseen ja myös sen jälkeiseen elämään. Maisemat myös linnasta alaspäin olivat aivan omaa luokkaansa.
Linnan jälkeen vierailtiin Skotlannin taidemuseossa katsomassa historiallista taidetta. Museo muistutti minua hieman Pariisin Louvresta, jossa olen aikaisemmin vieraillut. Noin upeita taideteoksia vieraillessa menee aika aivan loistavasti!
Kaiken historiallisuuden jälkeen meille tuli nälkä ja vierailtiin The Newsroom-pubissa. Suosittelen ehdottomasti paikan kanaburgeria ihan parhailla ranskalaisilla. Paikka oli myös hienosti sisustettu vanhoilla lehtiartikkeleilla ja lehtien kansikuvilla. Mahat täynnä vaapuimme vielä elokuvateatteriin katsomaan Nocturnal Animals-elokuvan. Ennakkokäsityksiä meillä ei elokuvasta ollut ja loppujen lopuksi olimme molemmat positiivisesti yllättyneitä. Suosittelen kaikille, jotka tykkäävät piinaavista thrillereistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti