Taas on yksi viikko vietetty! Alkuviikko meni koulussa hengaten ja viimeisiä ryhmätöitä suunnitellen. Mun mielestä on hauska tehdä ryhmätöitä kansainvälisillä porukalla. Kuvan ryhmätyöjako on Consumer Psychology-kurssille, johon meidän pitää kuvailla eräänlaista ostoprosessia. Jos vielä parisen viikkoa jaksaisi työskennellä niin olisi ansaittu joululoma melkein edessä. Tänään kalenteria katsoessa Suomeen paluuseen on enää tasan kolme viikkoa! melkein neljän kuukauden reissailun ja ihan täyden kalenterin jälkeen on aika mukava palata kotiin.
Keskiviikkona koulun jälkeen päätettiin kaverin kanssa lähteä kaupunkiin kierrokselle. Käytiin ostarilta hakemassa lahjapaperia ja muita tarvikkeita joululahjoja varten. Tässä joku päivä pistän joululaulut soimaan, paketoin lahjoja ja nautin ihan muuten vaan joulufiiliksestä. Käytiin myös keskustassa palauttamassa meidän second-hand pyörät takaisin liikkeeseen. Pyörät ovat olleet ihan mukava lisä täällä Dundalkissa sen takia, että välimatkat täällä ovat törkeän pitkiä ilman julkista liikennettä. Tosin pyörien kunnossa on ollut jonkin verran ongelmia. Päätettiin, että palautetaan pyörät liikkeeseen ennen joululomaa, koska olisi riski jättää pyörä pariksi viikoksi opiskelijakylän pihaan ilman valvontaa. Täällä muutenkin varastellaan pyöriä aika paljon. Tälläkin viikolla muutamalta Erasmus-opiskelijalta on viety pyöriä. Onneksi mun pyörä oli keskimääräistä huonommassa kunnossa, joten se ei ole varkaille kelvannut. 90 euroa siitä maksoin ja palauttaessa sain 35 euroa takaisin. Ei mikään paras, mutta ei huonoinkaan diili.
Onnistuneen pyörän palautuksen jälkeen palkitsimme itsemme japanilaisella ruoalla. Oon tykästynyt noihin bento boxeihin, joten sellainen oli taas tilattava lounasaikaan. Jos ikinä pyöritte Dundalkissa päin on Atami-ravintola loistava valinta ruokailulle!
Perjantaina aamulla suuntasin taas tuttuun tapaan lentokentälle hakemaan vieraita. Tällä kertää niitä tuli peräti neljä kappaletta ja lentokentältä otettiin suunta kohti Dundalkia. Oon erittäin kiitollinen siitä, että mun ystävät, perhe ja sukulaiset ovat olleet niin kannustavia koko tämän vaihtokauden ajan ja vieraat kotimaasta tuovat aina luksusta tähän irlantilaiseen arkeen.
Perjantai-päivä vietettiin ostarilla ja kaupungilla kierrellen. Dundalk on erittäin pieni kaupunki, joten päivässä kerkeää nähdä hyvin koko paikan. Illalla suunnattiin Rum Houseen yksille ja vaihtamaan kuulumisia. Kyseissä pubissa on muuten viikonloppuisin maailman paras menu! Listalta saa valita sormin syötävää ruokaa ja jakaa sen koko seurueen kesken. Aivan loistava lopetus perjantai-illalle.
Lauantaina otettiin bussi kohti Dublinia, jossa hengailtaisiin maanantaihin saakka. Ilma oli taas loistava kaupunkikierrokselle. Oon kyllä erittäin ylllättynyt, että 9/10 kerrasta kun mulla on vieraita ei ole satanut yhtään, vaikka Irlanti on tunnettu sateisesta ilmastaan. Mukavasti sade alkaa aina sitten, kun arki palaa ja on mentävä kouluun, miksi näin?
Lauantaina käveltiin kaupunki läpi, nautittiin kaakaota St. Stephen's Green-puistossa ja shoppailtiin urakalla. Tytöt tykkäsivät Dublinista oikein paljon! Matka-opas Anni sai näyttää taas lempipaikkojaan, joihin ei vaan ikinä kyllästy. Joulu oli myös erityisen esillä Dublinissa ja oli aivan loistavaa shoppailla joululahjoja (ja joitan muuta itselleni) joululaulujen ja -valojen piirittämänä.
Illalla heitettiin kauppakassit hotellille ja suunnattiin Temple Barin alueelle. By the way alueelta on muuten mahdotonta löytää pubia, jossa olisi yhtä aikaa live musiikkia ja vapaita istumapaikkoja. Käytiin aika monessa paikassa etsimässä tätä mahdotonta yhtälöä. Lopulta parkkeerattiin itsemme Ha'penny bridgen lähellä olevaan samaa nimeä kantavaan pubiin. Tytöt saivat maistaa siellä Guinnessiä, josta sain aika eriäviä mielipiteitä. Itsekään en siitä alun perin pitänyt, joten kai Guinnessiin täällä jonkinlaisen resistanssin kasvattaa.
Sunnuntai-aamuna mahtavan hotelli-aamupalan jälkeen lähdettiin katsomaan Pyhän Patrickin katedraalia. Itse en ollut vielä kyseisessä paikassa käynnit, joska viime yrityksellä katedraali oli suljettu valmistumis-seremonioiden takia. Tällä kertaa päästiin onneksi vierailemaan sisällä asti. Tunnin verran kierreltiin sisällä ja pakko sanoa, että katedraali on historiansa kanssa erittäin hieno. Olisi upeaa kuunnella siellä joululauluja. Muistatteko yksin kotona-elokuvasta sen kirkko kuoro-kohtauksen? Tämä katedraali olisi loistava paikka sellaisen kuoron kuuntelemiselle!
Viimeinen ilta päätettiin ottaa rennosti. Käytiin kaupasta hakemasta skumppaa ja muita herkkuja ja hengailtiin hienossa hotellihuoneessamme. Kylpyhuoneesta löytyi myös hieno kylpyamme, joten oli pakko ostaa kaupungilta bath bomb ja kokeilla sitä ammeessa. Vaaleanpunainen kylpy oli aivan huippu! Mahtavampaa iltaa ei olisi kyllä voinut toivoa. Yli kolme kuukautta on pitkä aika olla erossa kavereista ja olin erittäin kiitollinen, että saatiin viettää näinkin rento ja hauska ilta yhdessä.
Maanantai-aamuna aamupalan jälkeen tytöt hyppäsivät taksiin ja lähtivät kohti lentokenttää ja Suomea. Minä taas kävelin pysäkille jo otin Bussin Dundalkiin. Hieman haikea fiilis oli, kun ei itse päässyt vielä lähtemään Suomeen, mutta onneksi tässä ei ole enää kauaa. Pitää nauttia nyt näistä viimeisistä viikoista täällä. Olen juurtunut tänne Irlantiin jo niin hyvin, että on outoa ajatella, että kolmen viikon päästä koko homma on ohi. Tämän ajatuksen ja postauksen lopetankin englantilaiseen sananlaskuun: we'll cross that bridge when we come to it.