The good outweighs the bad

Olen niin pitkään halunnut kirjoittaa tällaisen postauksen. Jokaisessa paikassa on aina ne hyvät ja huonot puolensa ja nyt täällä Irlannissa melkein yli kolme kuukautta asuneena voisin sanoa, että olen oppinut tuntemaan paikan ja sen tavat melko hyvin. Olen saanut kokea Irlannin hyvät, sekä myös ne huonot puolet. Tämä on sitten sellainen rant-tyylinen postaus. Näistä kirjoittamistani asioista ollaan täällä muiden Erasmus-oppilaiden kanssa pauhattu niin monta kertaa. Tämä postaus on kirjoitettu huumorilla ja näin viimeisillä viikoilla täällä ajatellessa, en olisi missään muualla halunnut viettää vaihtoani kuin Irlannissa.

Jos aloitetaan ensiksi niistä huonoista:

1. Julkinen liikenne

Ai siis mikä julkinen liikenne? No täällä sitä ei ole nimeksikään. Irlanti on tunnettu upeista maisemistaan ja maaseudustaan, mutta kun tänne maaseudulle tulee niin millä liikut jos ei ole julkista liikennettä? Ensimmäisenä koulupäivänä meidän irkku-koulun vastaava opettaja sanoi, että yksi linja kulkee, mutta siihen ei kannata luottaa, koska bussi ei vaan yksinkertaisesti tule. Esimerkiksi mun kämpiltä kaupunkiin ja isoimmille kaupoille kävelee noin 40-50 min riippuen siitä, kuinka nopeasti laittaa jalkaa toisen eteen. Tästä syystä kaupassa olen yrittänyt käydä vain kerran viikossa, ettei kaikki aika mene ravatessa tuota väliä. Olihan mulla siis pyöräkin, mutta pyörätiet täällä ovat erittäin huonoja ja usein vilkkaiden autoteiden vieressä. Paniikki ja pelko siitä, että auto ajaa päälle on kyllä hyvä motivaattori sotkemaan sitä fillaria nopeammin. 99,9% irlantilaista omistaa auton, joten heidän ei tarvitse julkisia käyttää, joka johtaa siihen johtopäätökseen, että niitä ei paranneta. Plus miinus nolla siis?

Pitkänmatkan bussit kulkevat kyllä, mutta nekin yleensä myöhässä. Dundalkista Dubliniin ja lentokentälle pitäisi päästä aikataulun mukaan tunnissa ja 15 minuutissa. Tosiasiassa tähän matkaan menee yleensä se kaksi tuntia. Kaikki bussia vakituisesti käyttävät tietävät tämän, mutta aina siellä kyydissä on joku, jonka lento tai jonkin muu tapaaminen menee sivusuun sen takia, että kuski ei vaan osaa pysyä aikataulussa. Mainittakoon vielä se, että useissa näissä yli tunnin menevissä busseissa ei ole vessaa, jonka huomasin sen vaikeamman kautta. Saapuessani ensimmäistä kertaa Dundalkiin istuin koko matkan jalat ristissä eläen toivossa, että aikataulu on oikeassa, no eihän se ollut. Lukijoille tiedoksi, vahinkoa ei kuitenkaan sattunut.

2. Ajankäyttö

Irlannissa aikataulu on vain suuntaa antava käytäntö. Esimerkiksi jos jonkun pitäisi täällä alkaa klo 12, valuvat ihmiset paikalle vasta klo 12.10 ja koko homma alkaa yleensä vasta klo 12.30. Tämä on erittäin turhauttavaa tällaiselle ajallisesti tarkalle suomalaiselle, joka on yleensä paikalla aina vähän liiankin ajoissa. Tästä on tullut täällä vähän koominenkin juttu. Mulla on yhdellä kurssilla pari muuta suomalaista kaveria ja siis ihan joka kerta ollaan AINA ensimmäiset luokassa paikalla ennen kuin luento alkaa. Me suomalaisethan ollaan jonottamisen ja muunlaisen odottelun luvattua kansaa. Eli luennon pitäisi alkaa klo 9, opettaja vaivautuu saapumaan paikalle klo 9.15 ja luento päätetään klo 9.45. Usein on vielä käy niin, että opettaja ei tule paikalle ollenkaan ja tieto tunnin peruuntumisesta ei kantaudu meidän oppilaiden korviin saakka. Siellä sitten istun ja huomaan, että luento olisi päiväni ainut ja turhaa heräsin ajoissa vain raahautuakseni turhaa koululle.

Tässäkin asiassa toimii double standard, eli jos itse sattuu olemaan hiukan myöhässä sen takia luennolta, että toinen luento kesti hiukan pidempään saa opettajalta sanomista. Jos opettaja itse on myöhässä ei pahoitteluja pahemmin tule. Aikasempaan julkiseen liikenteeseen viitoten bussit ja muut liikennöitsijät, kuten taksit noudattavat tätä samaa irlantilaista ajankäytön-mallia. "The taxi will be there in 20 minutes", muistelen kuinka taksikeskus-nainen sanoi minulle puhelimessa, mutta vielä tunnin ulkona seisomisen jälkeen taksi ei ole vieläkään tullut.

3. Ruokakaupan kassan ostosten pakkausalue

Muistatteko silloin joskus kun Lidl tuli Suomeen? Sitten varmaan muistatte ne melkein kuin seinään loppuvat pakkausalueet. Suomessa Lidl onneksi muutti ne ihan normaaleiksi kahden kaistan pakkausalueiksi, mutta täällä Irlannissa ei sellaisia tunneta. Täällä Lidlin kassan pakkausalue on kuin kesken jäänyt kiitorata. Tällaista pakkauskokemusta voisi verrata lentokoneen kapteeniin, jolla on hirveä kiire nostaa kone ylös sillä keskeneräisellä kiitoradalla. Takanani kassajonossa on ainakin kymmenen ihmistä turhautuneena ja odottamassa omaa vuoroaan. Ostoksia minulla on suhteellisen paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että en ottanut kärryjä, johon olisin voinut hätäisesti ostokset kassaneidin piippailun jälkeen heittää ja pakata omassa rauhassa kaupan nurkassa. Sen sijaan joudun paniikissa ja hiki otsalla tunkemaan ostoksia niihin kasseihin ja pusseihin, jotka minulla on mukana kassaneidin tunkiessa jo seuraavan asiakkaan ostoksia pakkausalueelle. Tuossa hetkessä voi todellakin tuntea niiden muiden kymmenen asiakkaan tuijotukset selässä, joita yritän pienellä hymyllä lievittää. Ei onnistu. Usein onnistun myös mokaamaan jollain tavalla, kuten pudottamaan jotain lattialle tai heittämään kolikot kassaneidin syliin. "Sorry sorry" ja äkkiä kaupasta ulos.

4. Luottamus/lupaukset

Tästä mulla on itseasiassa muutama hyvä esimerkki. Suomessa koko elämäni asuneena olen tottunut siihen, että jos joitan sovitaan se pitää, jos ei nyt ihan jotain super tärkeää tule vastaan ja siitäkin ilmoitetaan hyvissä ajoissa. Täällä kun sopii jotain, yleensä juuri irlantilaisten tai sitten muutaman muun kansalaisuuden kanssa pitää aina olla hieman varuillaan perumisen tai viivästymisen kannalta. Esimerkiksi kämpille ensimmäistä kertaa saapuessani huomasin, että toimistosta saatu avaimeni ei toiminutkaan asuntomme ulko-oveen, mutta huoneeni oveen se kyllä toimi. Viipymättä asian huomattuani olin yhteydessä toimistoon, josta sanottiin, että joku tulee katsomaan asiaa tunnin kuluttua. Odotin koko illan, kukaan ei tullut. Seuraavana aamuna soitin uudestaan ja taas sanottiin samaa. Huoltomies tuli kuin tulikin, mutta vasta illalla. Valitettavasti hän ei voinut asialle mitään ja toimistolta sanottiin, että saan uuden avaimen yhden päivän kuluttua. Päivä venyi kahdeksi viikoksi, jonka aikana jouduin sopimaan menoni kämppiksien kanssa, että aina joku olisi kotona, etten joutuisi ulkoruokintaan. Toinen esimerkki on se, että meiltä hajosi kämpästä mikro ja odoteltiin noin kolmisen viikkoa uutta tilalle. Tuossa tilanteessa kyllä huomasi, miten paljon sitä mikroa oikeasti käyttää. Alkoi myös luovuus hieman kärsiä, kun piti keksiä kokattavaa, joka säilyy kauan ja jota ei tarvitse pakastaa.

Jos täällä jokin kasvaa niin se on pinna. Uskon, että Suomeen palatessani pinnani on yhtä pitkä kuin moottoritie Kotkasta Helsinkiin. Ei sillä, että ihmiset täällä olisivat epäluotettavia, asiat tapahtuvat ennen pitkää. Niitä vaan joutuu odottamaan kauemmin ja siihen odottamiseenkin saattaa osua muutama mutka tai muuttuja.

5. Irlantilaiset asunnot/rakennukset

Jos maailman maita palkittaisiin siitä, kuin hyviä ne ovat rakentamisessa ja rakennusten eristämisesssä Irlanti saisi sen lohdutuspalkinnon, "at least you tried"-kultaisen tähden. Jos aloitetaan ensiksi koulusta. Koulu, jossa täällä Dundalkissa opiskelen, eli Dundalk Institute of Technology on aivan homeessa. Homeesta on raportoitu ja tarkastuksia on tehty, mutta irlantilaisten standardien mukaan asialle ei tarvitse tehdä mitään. Monien luokkahuoneiden kattopaneeleissa on märkiä läikkiä, koska vesi on tullut katon "erityksistä" läpi. Itse kahdessa homekoulussa opiskelleena muutamassa koulun luokkahuoneessa tulee todella paha olo ja ääni katoaa. Myös useat opiskelija-asuntolat ja -asunnot ovat niin homeessa, että ihmiset ovat täällä alkaneet oireilla. Kaikki täällä ovat sairastaneet flunssan vähintään kerran, useimmat muutamaankin otteeseen. Itselläni kävi kämpän suhteen sen verran hyvä tuuri, että hometta ei löytynyt kuin vessasta. Eräs aamu tosin huomasin, että ikkunani tiiviste oli pettänyt ja olin saanut pienen lammikon vettä ikkunalaudalleni.

Eristyksen puutteellisuuden takia asunnot täällä ovat aika kylmiä. Lämmitys on kallista, koska kaikki lämmin ilma katoaa ikkunoiden raoista suoraan pihalle, joten ihmiset täällä ovat vain tottuneet elämään koleassa ilmassa. Ennen Irlantiin lähtöä sain muutamat villasukat, joille on todellakin ollut käyttöä. Irlantilaiset ovat täällä omaksuneet "ei ole kylmä"-asenteen eli vaikka hengitys höyrystyy, ei silti käytetä talvitakkeja vaan painellaan sortsit jalassa kouluun, koska eihän Irlanti ole kylmä maa. Haluaisin kyllä tietää mitä ne irkut vetää, koska ne ei ole ikinä kipeitä!

Nyt sitten niin ihaniin ominaisuuksiin!

1. Ystävällisyys

Ensimmäinen asia, johon Irlannissa varmasti törmää, on ihmisten ystävällisyys ja aito halu auttaa. Kaupungilla pyöriessä jos vähänkään näytät siltä, että et tiedä mitä teet on joku kohta jo sinua auttamassa. Irlantilaiset ovat erittäin aitoja ihmisiä ja heidän hyväntuulisuus yleensä myös tarttuu hyvin helposti. Yksinkertainen "Hey how are you" pubissa ennen juoman tilaamista kuulostaa ihanalta ja kysyjää oikeasti kiinnostaa mitä sulle kuuluu. Kauppakassien kantaminen pyörälle tai matkalaukun nostaminen kynnyksen yli tulee luonnostaan tältä vihreältä kansalta. Irlantilaiset ovat myös hirveän vaatimattomia, eivätkä tarvitse ihmeellisyyksiä, pelkkä thank you aina riittää.

Suurin osa irkuista nauttii tuntemattomien auttamisesta. Suomessa taas kynnys auttaa itselleen tuntematonta henkilöä on erittäin suuri. Mun mielestä irlantilaiset ovat muutenkin parempia nauttimaan elämän pienistä asioista kuin suomalaiset. Täällä asenne saattaa olla vähän hitaampi ja ei niin suoritusmainen, mutta irlantilainen tulee aidosti iloiseksi siitä, että saa jollekin toiselle hymyn huulille. Olen täällä oppinut, että on mukava välillä ihan vaan hengähtää ja olla onnellinen siitä, mitä ympärillään on. Elämä ei ole todellakaan pelkkää suorittamista.

2. Pubit

En tarkoita pubeilla humalan hakuisuutta tai muutenkaan yleistä juhlimista. Irlannissa pubit ovat paikkoja, joihin mennään rentoutumaan rankan työpäivän jälkeen. Sinne mennään tapaamaan kavereita tai hengaamaan vaan ihan muiden kyläläisten kanssa. Pub täällä on kuin toinen olohuone, jonka päätarkoituksena on luoda hyvä ja rento fiilis kotoisassa ympäristössä. Pubiin voi mennä vaikka ihan yksinäänkin ja aina löytää jonkinlaista juttuseuraa.

Oltiin vaihtoreissun alussa roadtripillä ja vietettiin päivä Galwayssa illalla satuttiin erääseen pubiin keskustassa ja samaan pöytään vanhan irlantilaisen herrasmiehen kanssa. Koko illan vanha mies kertoi meillä mahtavia juttuja irlantilaisesta kulttuurista ja innoistui näyttämään useaan otteeseen perinteistä irlantilaista tanssia! Ehdottomasti yksi hauskimmista pub-illoista täällä.

Pubit ovat myös parhaita paikkoja livemusiikin kuuntelulle. Mulle livemusiikin kuuntelu on aina ollut erittäin mukava harrastus ja täällä sitä kuulee melkeinpä joka ilta jos pubiin haluaa lähteä. Usein musiikki on akustista (mies ja kitara), mutta joskus siihen lisätään huilu ja haitari, jolloin täydellinen irlantilais-orkesteri on kasassa. Dundalkin satamassa on eräs pub, jossa joka sunnuntai soitetaan musiikkia. Homman nimi on sellainen, että jos osaat soittaa ja sulla on soitin, voit liittyä seuraan ja soitella mukana. Porukassa on ihmisiä mukana melkein vauvasta vaariin ja kaikki osaavat soittaa samat biisit. Tuota porukkaa on aina niin mahtava kuunnella!

3. Maisemat

En ikinä kyllästy mun ikkunasta näkyviin maisemiin. Joka aamu herätessäni nostan verhon ylös ja ulkona näkyy kaukana oleva vuoristo ja peltoa. Irlanti on tunnettu upeista maisemistaan ja luonnostaan. Tämän tiesin jo tänne tullessani, mutta voin sanoa, että jos kuvat Irlannista näyttävät upealta, niin kaiken sen näkeminen livenä on tuhat kertaa hienompaa.

Sanattomaksi menin silloin, kun ajeltiin Pohjois-Irlannissa rannikkoreittejä, koska niin upeita maisemia en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Majesteettisia kallioita ja kaunista hiekkarantaa maailmanloppuun asti. Aivoni eivät voi käsittää, että miten esimerkiksi Giants Causewayn kivet ovat muodostuneet juuri sen muotoisiksi kuin ne ovat. "Oh wow" on yleisin lause, minkä täällä porukassa upeissa maisemissa reissatessa kuulee. Vaikka en itse tunnustaudu eräjormaksi, vaan enemmänkin kaupunki-ihmiseksi, olen ollut niin fiiliksissä näillä reissuilla. Mikään reissu Irlannissa ei ole turha kun saa katsella upeita maisemia!

4. Kaupungit

Dundalk on täydellisesti sijoitettu kahden suuren kaupungin väliin, nimittäin Dublinin ja Belfastin. Molemmissa olen vieraillut useaan otteeseen. Isommat kaupungit ovat täällä täydellistä vaihtelua pikkukyliin, joissa pitkäaikainen oleskelu saattaa alkaa kaipaamaan jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Dublin ja Belfast ovat molemmat mun mielestä aivan mahtavia kaupunkeja! Vilinää löytyy ja arkkitehtuuri ja kulttuuri muutenkin molemmissa kaupungeissa on ihan vertaansa vailla. Dublin selvästikin enemmän irlantilaisempi ihastuttaa pubeilla, pienillä kaupoilla, kahviloilla ja ihan vaan omalla historiallaan. Tekemistä sieltä löytyy aivan varmasti! Belfast Pohjois-Irlannin puolella kun sijaitsee, on enemmän brittimäisempi, mutta erittäin tyylikäs suurkaupunki. Shoppailu Belfastissa on loistavaa ja itse olen rakastunut muutamaan siellä sijaitsevaan kirjakauppaan. Muutenkin Belfast ja sen historia ja kulttuuri vetää mukaansa ihastellessa siellä olevia upeita katutaideteoksia.

Molemmat kaupungit ovat erittäin kiireisiä aamusta iltaan ja jos pikkukylä-asuminen alkaa ahdistamaan, on päiväretki jompaan kumpaan suurkaupunkiin erittäin tervetullut. Olen aivan varmasti menettänyt sydämeni näille molemmille kaupungeille. Onneksi pääsen vielä niissä vierailemaan ennen lähtöäni Irlannista. Irlannin suuremmat kaupungit ovat täydellisessä balanssissa karumman vuoristomaiseman kanssa. Kaupungista toiseen siirtyessä voi ihailla maisemien vaihtumista kauniista luonnostua upeaan urbaaniin katukuvaan.

5. Ihmiset

Mun vaihtoaika täällä Irlannissa ei olisi ollut mitään jos en olisi tutustunut niin upeisiin ihmisiin kuin mitä täällä on. Kämppiksistä irlantilaisiin ja muihin Erasmus-oppilaisiin, täällä olevat ihmiset ovat tehneet mun vaihdosta unohtumattoman kokemuksen. Suomalaisesta luenteesta johtuen saatan olla välillä hieman ujo ja mielessä ennen lähtöä kävikin, että osaako tällainen suomalainen heittäytyä mukaan niin helposti, kuin esimerkiksi sosiaalinen espanjalainen? Turhaa tällaisesta kuitenkin huolehdin. Täällä porukkaan on niin helppo liittyä.Yksin reissaaminen olisi ollut erittäin tylsää, mutta parasta tässä reissussa on ollut se, että olen saanut jakaa kaikki kokemani asiat täällä muiden ihmisten kanssa. Reissut, pub-illat tai ihan vaikka vaan kotona hengailu kavereiden kanssa on mulle sitä parasta ajanviettoa. Iso kiitos siis kaikille näille ihanille ihmisille, vaikka suurin osa näistä ei tätä tekstiä ymmärräkkään lukea.

Mulla on siis enää päälle kaksi viikkoa vaihtoaikaa täällä jäljellä. Toisaalta on erittäin ihanaa palata Suomeen tuttuihin piireihin, mutta on myös erittäin haikeaa jättää Irlanti ja täällä olevat ihmiset tänne. Onneksi tänne kuitenkin voi aina palata lomailemaan jos siltä tuntuu ja facebook toimii yhteydenpidossa. Nautitaan vielä näistä parista viikosta ihan kunnolla ennen Suomea ja joulua!