London has my heart part 3

Sunnuntai päivä vietettiin erittäin rennosti. Oli luksusta nukkua aamulla pitkään, kun on jo viisi viikonloppua reissannut ja arkipäivisin koulu alkaa liian aikaisin! Jos on sunnuntaina Lontoossa tai jossain päin brittejä ei voi missata sunday roastia. Me syötiin sunday roastia ihanan tunnelmaisessa pubissa.

Maanantaina mulla oli aikaa käydä British Museumissa. British Museum on mun lempimuseo heti Louvren jälkeen. Museosta löytyy osastoja Egyptin, Kreikan, Rooman, Kiinan, Meksikon, Pohjois-Amerikan ja monen muun paikan historiasta. Mun mielestä mielenkiintoisin osasto on Egypti ja sen muumiot. Muumioita katsoessa on jotenkin outoa kuvitella, että niissä on oikeasti joku sisällä. Loistavasti ovat säilyneet.

Museon jälkeen käytiin syömässä ja harrastettiin hieman shoppailua. Shoppaillessa sain pidettyä itseni kurissa ja mukaan tarttui vain yksi huivi.

Lento kotiin lähti seitsemän aikaan illalla, mutta Lontoon huomioon ottaen paikalla pitää olla huomattavan ajoissa. Mulle tuli hieman kiire, kun junaradalla oli käynyt onnettomuus ja kaikki Gatwickille menevät junat olivat myöhässä. Juosten kerkesin juuri ja juuri portille ja lentokoneeseen. En ollut kyllä varautunut pieneen iltalenkkiin.

Kokonaisuudessaan viikonloppu meni älyttömän nopeasti ja olisin voinut jäädä Lontooseen vaikka kauemmaksikin aikaa. Lontoo on mulle se paikka, johon voin palata aina uudestaan ja uudestaan. Iso kiitos mun kaverille ja muille mahtaville Lontoossa tapaamilleni ihmisille. Viikonloppu oli ikimuistoinen!

London has my heart part 2

Lauantai-aamuksi oltiin suunniteltu aamupalaa Borough Marketilla. Borough market sijaitsee London Bridgen läheisyydessä ja on yksi Lontoon tunnetuimmista markkinoista. Markkinoilla myydään tuoreita hedelmiä, lihaa, kasviksia ja katukojuista saa aivan törkeän hyvää ruokaa. Markkinoilta voi ostaa myös kaikenlaisia käsitöitä ja tarjolla on ainakin miljoonaa erilaista herkkua. Viikonloppuisin kannattaa varautua tällaisten markettien ruuhkaan, koska jonottaa saa suosituimpiin kojuihin hieman kauemmin. Me päätettiin aloittaa aamu nuudeleilla ja vasta puristetulla mehulla. Ulkona syöty ruoka maistuu aina jotenkin niin hyvältä!

Borough marketin jälkeen lähdettiin kohti Camden Townia. Camden on yksi Lontoon tunnetuimmista markkinoihin ja erilaisiin kulttuuritapahtumiin erikoistuneista alueista. Hieman hävettää myöntää, että Lontoossa olen vieraillut neljä kertaa ja tämä oli mulle vasta ensimmäinen kerta Camdenissa. Fiilis tuolla oli ihan loistava! Mahtavaa livemusiikka ja upeaa kulttuuria. Camden oli muuten Amy Winehousen asuinalue Lontoossa. Amyn muistoksi Camden marketille on pystytetty patsas.

Camden market koostuu kaduista ja entisistä hevostalleista, jotka marketin perustamisen aikaan muutettiin kojuiksi. Hevostallit ovat aikamoinen sokkelo ja sieltä sisältä varmasti jokainen löytää jotain hienoa ostettavaa. Kauppiaat tuolla ovat älyttömän ystävällisiä ja ilokseni huomasin, että kukaan ei oikeestaan yrittänyt tyrkyttää meille mitään ostettavaa, johon olen yleensä matkustaessa tottunut.

Camdenia meille oli näyttämässä mun kaverini kämppis, joka on aito lontoolainen. Jaetaan yhteinen kiinnostus taiteeseen ja kämppis innostui näyttämään mulle Camdenissa sijaitsevan aidon Banksyn katumaalauksen, kuinka siistiä! Camdenissa oli muutenkin loistavasti tarjolla katutaidetta ja muita teoksia. Harmi, että mulla oli mukana vain lentolaukku.

Iltaa jatkettiin elokuvan parissa. Suunnitelmissa oli aluksi mennä katsomaan Girl on the train Leicester Squarin elokuvatettarissa. Leicester Squarilla sijaitsee siis kolme isoa elokuvatettaria, jossa pidetään elokuva ensi-iltoja melkein joka viikonloppu. Meidänkin viikonlopulle sattui ensi-ilta, koska ihmisiä Squarella oli suuri joukko. Elokuvateatteriin mennessä huomattin, että leffa oli jo loppuunmyyty. Onneksi nopealla googlettamisella löydettiin samalle elokuvalle toinen näytös lähellä sijaitsevasta Covent Gardenin kaupunginosasta. Suosittelen Girl on the trainia kovasti! Sai jännätä monessa kohtaa ja juoni oli erityisen hyvä.

Elokuvan jälkeen jatkettiin iltaa brittiseurueessa muutamaan baariin, jossa viihdyttiinkin sitten pilkkuun asti. Mulle kerta oli ensimmäinen kunnon Lontoon yöelämä-ilta, joka oli muuten aivan mahtava! Iso kiitos kaverille ja koko seurueelle, you made my night!

London has my heart part 1

Viime viikko hurahti taas niin nopeasti, että huhhuh! Mulla oli seuraavalle viikolle kolme deadlinea ja viikonlopulle olin varannut reissun Lontooseen kaveria moikkaamaan, niin mun illat oikeastaan meni harkoissa ja koulutehtävien parissa. Lontoossa en muuten koulujuttuja halunnut paljon tehdä! Maanantaina jouduin jättämään jousiammunta-harkat väliin consumer psychologyn esseen takia, mutta keskiviikkona harkoissa olin ihan iskussa, kuten kuvasta näkyy.

Perjantaina kello kolme yöllä soi herätys ja pienen koomailun jälkeen suuntasin bussipysäkille. Koulun edestä lähtee loistavasti bussi, joka vie suoraan lentokentälle. Astuessani bussiin huomasin, että siellä oli muutama muukin yhtä väsynyt ihminen kuin minä.

Lento kesti vain vähän päälle tunnin, joten en kauaa kerennyt koneessa istua. Gatwickin asemalta nappasin junan Victoria-asemalle, joka on yksi mun lemppariasemista Lontoossa. Ilokseni huomasin, että mulla oli vielä rahaa mun vanhassa Oyster-cardissa (Lontoon tube- ja bussikortti), joten pääsin keskustaan puoli-ilmaiseksi. Victorialla tuli jo niin kotoinen olo. Lontoo on mulle varmaan se toinen kotikaupunki.

Mulla oli muutama tunti aikaa pyöriä yksinään kaupungilla, ennen kuin mun kaveri pääsi koulusta. Päätin siis sunnata ensimmäisenä Oxford-streetille, joka on varmasti Lontoon tunnetuin ostoskatu. Oxford-street on siitä vaarallinen, että siellä voisi viettää vaikka koko päivän! Onneksi sain itseni irroitettua kaupoilta hyvissä ajoin ja parkkeerasin itseni aamupalalle ihanaan pienen kahvilaan. Saatoin jopa tehdä hieman muistiinpanoja seuraavan viikon tenttiin.

Kaverini päästyä koulusta heitettiin mun matkalaukku kämpille ja suunnattiin nälkäisinä kohti Sohoa. Soho on tunnettu värikkäästä yöelämästään ja hyvistä ravintoloistaan. Aikaisemmin olen vieraillut Sohossa vain päivällä, mutta illalla paikka näyttää aivan toiselta. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja parhaisiin ravintoloihin ja pubeihin oli pitkät jonot. Me valittiin ravintolaksemme Eat Tokyo, joka on erittäin suosittu japanilainen ravintola. Sitkeästi odotettiin jonossa ulkona puolisen tuntia, jonka jälkeen päästiin sisälle syömään.

Syötiin alkupalaksi sushia ja pääruokana meillä oli bento boxit, jotka ovat perinteisiä japanilaisia "eväslaatikoita", erittäin suosituksi ravintolaksi Eat Tokyo oli huomattavan edullinen. Ruoka oli aivan loistavaa ja olin valmis maksamaan siitä määrästä mitä me syötiin niin enemmänkin. Suosittelen siis kovasti!

Perjantai iltaa jatkettiin Sohossa mukavaan pubiin, jossa istuttiinkin niin kauan ennen kuin alkoi reissuväsymys iskeä. Mahtavaa oli istua rauhassa ja vaihdella kuulumisia ja vertailla hieman Brittejä ja Irlantia. Yllättävän samanlaisia paikkoja tapojen perusteella ovat. Huomattiin, että "ihan kohta"-asenne on molemmissa mestoissa vallitseva toimintatyyli. Onneksi molemmat suhtaudutaan asiaan pääasiassa huumorilla.

Aivan loistava perjantai!

A train to South Coast

 Viime viikko meni koulussa hurjan nopeasti! Koska mulla on vaan yksi tentti tammikuussa, kasaantuu muiden kurssien yksilö- ja ryhmätehtävät loka- ja marraskuulle. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut kaikki kouluhommat, harrastukset ja matkustamisen loistavasti sopivaan järjestykseen. Toivotaan, että saisin pidettyä järjestyksen jatkossakin. Jos Suomeen pitää verrata, niin täällä opettajat eivät ole yhtä joustavia tehtävissä tai aikatauluissa. Esimerkiksi mun henkilöstöhallinnon opettaja järkyttyi, kun kysyin olisiko mun mahdollista tehdä ainoa tenttini jo joulukuussa. Not possible in any scenario oli vastaus. Suomessa homma olisi hoitunut ihan helposti. Opettajilla täällä on otettu valta tenteistä kokonaan pois. Kaiken järjestelyn hoitaa examinations office, mikä toisaalta kuulostaa ihan järkevältä noin viiden tuhannen oppilaan koulussa. Hyvää täällä on se, että tunnit ovat huomattavasti lyhyempiä kuin Suomessa. Yhden tunnin tai kahden tunnin seteillä on helpompi keskittyä, kuin esimerkiksi neljän tunnin rupeamassa. Less is more right?

Perjantai koitti ja oli taas reissun paikka! Täksi viikonlopuksi oltiin suunniteltu, että lähdetään Corkiin, Irlannin etelä-rannikolle katsomaan oopperaa ja kaupunkia. Cork on Irlannin toiseksi suurin kaupunki heti Dublinin jälkeen. Ennen matkaa tehtiin pientä vertailua matkustamisesta ja päädyttiin valitsemaan juna. Dundalkista Corkiin matkusti junalla vähän yli neljä tuntia. Suoraa junaa ei valitettavasti kulje, joten jouduimme vaihtamaan junaa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Dublinissa Connollyn asemalta otettiin ratikka Heustonille, josta matkustettiin kolme tuntia Corkin Cent asemalle. Onneksi junat täällä on aika moderneja, löytyy pistorasiat, mukavat penkit ja wifi.

Corkiin päästyämme lähdettiin käymään ensin hotellilla. Aulasta saatiin avainkortit ja huoneeseen päästyämme huomattiin, että meidän huoneessa ei ollut kuin pari sänky, vaikka oltiin varattu huone kolmelle ihmiselle. Siinä vähän naureskeltiin ja todettiin että juu ei! Onneksi aulassa asiaa pahoiteltiin kovasti ja saatiin uusi huone KOLMELLA sängyllä.

Hotellin jälkeen lähdettiin kaupungille kiertelmään. Sää Corkissa perjantaina oli aika harmaa, mutta onneksi ei satanut! Kierrettiin keskusta, haettiin liput oopperaan ja käytiin syömässä törkeän hyvää melkein aitoa italialaista pizzaa.

Käytiin siis katsomassa Don Giovanni Corkin ooppera-talolla. Esitys oli mun ensimmäinen kosketus opperaan. Koko homma kesti parisen tuntia yhdellä väli-ajalla. Don Giovannin tarina kertoo naistenmiehestä, joka rakastaa naisia ja jahtaa valitsemiaan loputtomasti. Don Giovannin rakastuttua väärään naiseen alkaa kierre, joka päättyy lopulta Giovannin kuolemaan. Mun mielestä esitys oli hyvä ja erittäin mielenkiintoinen. Outoa oli se, että oopperassa usein näyttelijät laulavat toistensa päälle. Onneksi näyttämön yläpuolella pyöri tekstitykset, jotka pitivät katsojan tarinassa hyvin mukana. Mielelläni menen kyllä uudestaankin katsomaan jotain tällaista.

Aamulla lähdettiin vielä keskustaan pyörimään. Varsinkin lauantaisin suuremmissa irkku-kaupungeissa on erittäin paljon tekemistä ja toimintaa. Lauantaille sattui myös hyvä aurinkoinen ilma, joten oli mahtavaa kävellä pitkin kujia ja katuja ja katsella ihmisvilinää.

Corkista löytyi jopa mun lemppari kirjakauppa Waterstones! Waterstoneseja on ainakin briteissä melkein joka nurkalla, mutta Irlannin puolella niitä on harvemmin. On varmaan sanomattakin selvää, että tuli muutama kirja sieltä ostettua. Mitenköhän saan tuotua kaikki ostamani kirjat Suomeen?

Tehtiin pientä taustatutkimusta Corkista ennen reissuun lähtöä ja törmättiin English Markettiin. Corkin keskustassa sijaitseva markkinapaikka oli pakko käydä katsomassa lauantaina. Tuotteet ja tavarat olivat aika samanlaisia kuin aikasemmin Limerickissä Milk Marketissa. Mun mielestä näissä marketeissa on parasta se perimmäinen irlantilais fiilis, joka varmasti tarttuu markkinoilla käydessä. Melkein suurin osa näillä markkinoilla myydyistä tuotteista on irlantilaisia ja hintakin näillä on erittäin kohtuullinen, joka yllätti ainakin minut. Vihannes-, hedelmä- ja ruokatarjonta markkinoilla on ihan loistava, Olisin ostanut jotain kotiin, mutta neljän tunnin junamatka ei houkutellut roudaamaan mitään mukaan. Corkin English Market on ehdoton yes jos Corkkiin joku ikinä menee.

Koulupäivien ja tehtävien teon jälkeen tällaiset reissuviikonloput ovat paras keino päästä irti arjesta. Seuraavista kymmenestä viikonlopusta mulla on suunnitelmia jo seitsemälle. Oon päättänyt, että otan kaiken irti tästä ajasta minkä täällä vietän tietysti sitä koulua unohtamatta. Reissailu on aina ollut mulle todella tärkeä asia ja mikään ei oo niin mahtavaa kun pääsee sitä täällä oikestaan joka viikonloppu toteuttamaan. Omaa aikaa ja yleensäkin aikaa rentoutumiseen täältä saa hakemalla hakea, jotenkin erasmus-elämä on niin hektistä ja hetkessä elämistä. En oo varmaankaan ikinä tehnyt, reissannut, nähnyt ja kokenut mitään yhtä paljon kuukauden aikana kuin täällä. Jotenkin näitä postauksia kirjoittaessa ja itse ottamia kuvia katsellessa tulee todella kiitollinen olo, että oon päässyt tänne. Ensimmäinen kuukausi hurahti älyttömän nopeasti ohi, voisin nostaa siis kupin kaakaota näille seuraavalle kahdelle kuukaudelle, jotka tulevat olemaan täynnä toimintaa ja toivottavasti myös vähän rentoutumistakin.

Ensi viikonlopun vietänkin Lontoossa, joten kuulumisia seuraavaksi sieltä!